16.2.2015 57 vrk ja synnytys

Rory oli timmissä kunnossa vielä hetki ennen synnytystä.

Rory oli yöllä vähän rauhaton. Lattian tai jalkopään sijaan se halusi maata lähellä ihmistä ja iilimatoilun vuoksi se läähätteli välillä kuumissaan. Päästin koirat pihalle kolmen aikaan ja yritin edes hetkeksi nukahtaa ennen kellon soimista. Jossain vaiheessa näin unta, että yritin löytää työautoa isosta parkkihallista ehtiäkseni hoitamaan asiakkaat ennen kuin Rory alkaisi synnyttää. Unessa se petasi paljon.

Kellon soidessa olin kuin aave. Rory jäi vielä sänkyyn, mutta tuli pian perässä hakemaan aamuleipäänsä. Se otti kopin leivästä, söi puolet ja lähti takaisin alas, vaikka kani, jota se mielellään paimentaa, oli juuri tullut häkistä ulos. Samalla palaset loksahtelivat kohdalleen. Rory ei edellisenä päivänä ollut syönyt juuri mitään ja viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa alhaalla, vaikka kani oli juossut villinä pitkin sohvia. Lämmön mittaaminen vahvisti epilyn, 36.6 astetta, avautumisvaihe oli alkanut.

Onneksi lapset olivat hiihtolomalla ja toipuneet jotenkin taudeistaan. Työpäivän aikana päässä risteili monta ajatusta. Vuorokausia oli ensimmäisestä astutuksesta  57 ja toisesta vain 54. Rory ei ollut tiputtanut vatsaansa, eikä maito ollut laskeutunut. En todellakaan odottanut pentuja vielä. Kotiin tullessani Rory oli petaillut jonkin verran ja läähättänyt ajoittain paljon. Ulkona se oli taas oma pirteä itsensä ja leikki kepeillä.

Elämä on laiffia

Sisälle tullessa keräilin kasaan synnytyksessä tarvittavia välineitä. Jossain vaiheessa Rory makasi poikien kanssa sohvalla. Kuulin sen nuolevan itseään ja kuten epäilin, olivat vedet menneet sohvalle. Soitin tilanteesta Lauralle, joka oli tulossa seuraamaan synnytystä. Sanoin, että ei tarvitse pitää kiirettä, olisin itsekin vielä menossa suihkuun. Laura tuli samoihin aikoihin, kun puin päälleni. Ylhäällä Rory oli hypännyt pentulaatikosta sängylle ja pian huoneeseen päästyäni se työnsi ensimmäisen pennun eleettömästi niille sijoilleen. Kello oli 18:10. MV pojalla oli pieni otsamerkki ja leveä kaulus. Pentu oli heti pirteä ja aloitti imemisen. Pienen hetken jälkeen tuore äiti lapsineen siirrettiin pentulaatikkoon.



Poika I

Onnellinen äiti

Ennen seuraavaa pentua Rory nautti äitiydestä ja välillä petasi raivokkaasti. Sen petaaminen oli hetkittäin niin rajua,että pentua piti siirtää syrjään. Onneksi pennuille oli ihanat karvaiset kuumavesipullot, joiden päällä oli hyvä köllötellä.

Raivoisaa petaamista



Vasemmalla poika II ja oikealla poika I

 Toinen pentu syntyi klo 18:49. Se oli hyvin äitinsä värinen lukuunottamatta päätä, jossa kulki valkoisesta kuonosta leveä piirto pään yli kaulukseen. Piirossa oli selkeä yritys peukalonmerkkiin eli pilkkuun. Tämä uros oli aivan räpiskö veljeensä verrattuna. Painoa vain 270 g, kun veli painoi samalla punnituksella 364g. Tällä pennulla näytti olevan myös pidempi karva.

II ja I

Kolmatta pentua jouduimme odottamaan kaksi tuntia. Rory nukkui ja läähätti vuorotellen. Polttoja tai työntöjä ei juurikaan näkynyt. Kun pentu kulkeutui kanavaan asti, Rory työnsi sen muutamalla ponnistuksella vaivattomasti ulos. Kolmaskin pentu oli pienehkö uros, painoa 292 g. Sillä kulki symmetrinen vakoinen kuvio leveään valkoiseen kaulukseen. Oikeassa reunassa kaulusta on mustan Y:n näköinen kuvio.

Vasemmalta II, I ja Y

Synnytyksen lomassa Rorylle tarjoiltiin jauhelihasta keitettyä lihalientä ja välillä Nutriplussaa. Koska synnytys eteni verkkaiseen tahtiin, ehti maito hyvin laskeutua. Rory kävi myös takapihalla pissalla useampaan kertaan, sillä se joi hyvin. Emänä se oli huolehtiva ja piti lukua jo syntyneistä pennuista. 

Neljättä pentua odotellessa väli läheni taas kahta tuntia. Puhelinkonsultaation jälkeen Joski kuunteli pennun syntymän online. Stimulointi toimi tehokkaasti ja hetken raivoisan petaamisen jälkeen pieni tyttö lipui maailmaan. Painoa oli 272 g, leveä valkoinen kaulus ja symmetriset päänmerkit, missä valkoinen kulki kaulukseen. Tälläkin pennulla näyttäisi olevan pidempi karva. Kello oli pennun synyessä 22:48.

II, I ja Y:n pylly kuumavesipullojen päällä. Roryvalmistautuu seuraavaan.

IV tyttö ja pitkätukka II

Röntgen kuvan perusteella tiesimme, että vatsassa olisi vielä kaksi pentua. Verrattuna aikaisempiin synnyskokemuksiini pentuja oli vaikea paikallistaa vatsasta ja ne tuntuivat olevan pitkällä sarvissa. Pienen levon jälkeen kävin Roryn kanssa tekemässä lenkin pellolla ja kiersin saarekkeen. Se lähti mielellään mukaan ja kulki pirteänä ulkona. Takaisinpäin tultiin kyllä sitten enemmän nelivetoa. 

Seuraavaa pentua ei taaskaan kuulunut. Tässä vaiheessa väsymys oli siitä luokkaa, että olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen kalkista ja oksitosiinista. Back uppia ei kuitenkaan ollut aikaisten vuorokausien vuoksi. Stimuloidessa supistuksia kyllä tuli, mutta pentua ei tuntunut. Koska Rory oli rauhallinen ja vuotokin tuli vain sisälle jääneistä istukoista (loppusaldo kolme syötyä, lopuista ei havaintoa) latasimme itsemme kärsivällisyydellä ja päätimme odottaa.

Laura ja Rory lataavat akkuja

2.5 tunnin ja Riikan kanssa lopetetun viestittelyn jälkeen en pystynyt enää vain olemaan. Pentuja ei edelleenkään tuntunut lähellä kanavaa, joten aloin hiljakseltaan stimuloida. Jonkin ajan kuluttua tunsin pennun oikeassa kupeessa. Annoin aikaa ja välillä stimuloimalla Rory synnytti toisen tytön klo 1:56, kolme tuntia edellisestä. Pentu painoi 316 g, sillä oli valkoinen kaulus ja symmetrinen naamakuvio. Koska pentu oli yhtä jäntevä kuin sisaruksensa ja hakeutui saman tien nisälle, päätimme, että yrittäisimme nukkua. Viimeisestä välistä tulisi varmasti pitkä. 

Uusin tulokas eli V tyttö polven edessä

Vasemmalta Y-poika, V-tyttö, II-poika, IV-tyttö ja I-poika

Viimeistä pentua valmistauduttiin odottamaan.

Hämärsimme huoneen ja myös Rory asettui nukkumaan. Kuulin silloin tällöin horroksen läpi vaimeaa yninää. Pennut olivat pyöreävatsaisia ja kylläisiä, joten ne eivät turhaan lepoa häirinneet. En tiedä mihin ääneen reagoin, mutta kun katsoin laatikkoon, oli kuudes pentu syntynyt. Kello oli 3:05. Viimeinen uros oli tullut vain reilu tunti edellisestä ja se oli koko pesueen suurin eli 366g. Pentu oli erittäin kaunis klassinen musta, pienen hetken hieman unelias, mutta pirityi pian syötyään. Valitettavasti pennusta ei huomattu ottaa kuvaa. Siivosimme pentulaatikon, Rory kävi ulkona, joi sekä söi purkin Royal Caninin Recoverya. Kaikki oli hyvin!

Ensimmäisen ja viimeisen pennun välillä oli yhdeksän tuntia! Rory ei ollut missään vaiheessa erityisen väsynyt ja yhtä lukuunottamatta ponnisti pennut vaivattomasti ilman apuja ulos. Pentujen välit olivat pitkiä, ne olivat jotenkin"levällään", eivätkä asemissaan tulossa. Pentujen synnytysten välillä ei nartussa näkynyt juuri mitään päälle päin. Pentueessa oli kaksi normikokoista pentua ja neljä selkeästi pienepää. Ehkä isommat pennut olivat saaneet alkunsa ensimmäisestä nalkista ja pienemmät kolme päivää myöhemmin seuraavasta nalkista ja synntys käynnistynyt isompien mukaan. Sitä ei voi tietää, mutta tämän synnytyskokemuksen opetus oli että maltti on valttia!

Kiitos seurasta Laura ja kaikki hotlinella roikkuneet :)